Uuden testamentint apokryfikirjat

Onko jollain tietoa niiden todellisuuden pohjasta. Joitakin vanhoja papuryksia kun on löydetty ihan vasta 1950 luvulla.

Johanneksen Ilmestys oli myös lähellä jäädä pois raamatusta. Pietarin Ilmestys oli vaihtoehtona Johanneksen Ilmestykselle,
pitääkö tarina paikkaansa? En ole sen syvällisemmin tutkinut. Kunhan tuli vastaan tuo 1920 -luvulta M.R. James:in kääntämä
kokoelma The Apocryphal New Testament (1924)

Tästäkin aiheesta on jo ketju, vuoden takaa, cymbuksen aloittama.

VT:n kaanon ja apokryfit

Mikset sinä katso Haku-toiminnolla, onko aiheesta jo olemassa keskusteluketjut?

[quote=“Kulkuri, post:2, topic:1796”]Tästäkin aiheesta on jo ketju, vuoden takaa, cymbuksen aloittama.

VT:n kaanon ja apokryfit

Mikset sinä katso Haku-toiminnolla, onko aiheesta jo olemassa keskusteluketjut?[/quote]

Ei löytynyt haulla sen nimistä ketjua :roll:

Tämä onkin Uuden testamentin apokryfikirjojen raamatullinen arvionti ?

[quote=“Kulkuri, post:2, topic:1796”]Tästäkin aiheesta on jo ketju, vuoden takaa, cymbuksen aloittama.

VT:n kaanon ja apokryfit

Mikset sinä katso Haku-toiminnolla, onko aiheesta jo olemassa keskusteluketjut?[/quote]Tuo ketju käsitteli VT:n kaanonia. Ja siltä kannalta, mitä kirjoja eri kirkot siihen hyväksyvät.

UT on toinen tarinansa.

UT:n ulkopuolelle on jäänyt joukko varhaisia kirjoituksia. Osa niistä on oikeaoppisia, osa gnostilaisia tai muuten harhaoppisia.

UT:n kaanon on kirkkokunnilla yhtenäinen. Kaanonin rajoja määriteltäessä oli joukko kirjoituksia, joita ei kaikissa käsikirjoituksissa tai listoissa ole. Tällaisia ovat Johanneksen ilmestyksen lisäksi Hebrealaiskirje, 2. Pietarin kirje, Juudan kirje. Myös muita voi olla.

Lisäksi esim. Hermaan paimen on joissain listoissa. Se luetaan ns. Apostolisten isien kirjoihin, joka on kokoelma välittömästi apostolisen ajan jälkeisistä kristillisistä kirjoituksista.

Apokryfinen Uusi Testamentti / M.R. James / 1924 kokoelma pitää sisällään ainakin seuraavia:

Gospel of James - Jaakobin evankeliumi
Story of Joseph of Arimathaea
Epistle of Clemens to the Corinthians - Klemensin kirje Korinttilaisille
Gospel of Nicodemus - Nikodeemuksen evankeliumi
Epistle to the Laodiceans - Paavalin kirje Laodikealaisille
Apocalypse and Gospel of Peter - Pietarin ilmestys
Revelation of Stephen - Stefanuksen ilmestys
Acts of Thaddeus - Taddeuksen teot
The Apocalypse of Thomas - Tuomaan ilmestys
The Gospel of Thomas - Tuomaan evankeliumi
Revelation of Paul - Paavalin ilmestys

Mistä tietää mitkä ovat hyviä, ja kelvollisia opetukseksi raamatun valossa. Ja missä kohden kirjasta tulee gnostilainen?
Tämä on jännä paradoksi toisaalta. Kun hyviä kirjoja olisi vaikka miten paljon ollut Jeesuksen päiviltä olemassa.
Osa tietysti löydetty myöhemmin vasta, sen jälkeen kun kirkkoraamattu on jo koottu.

Voisiko osa syynä olla, että osassa tarinat toistavat jo raamatusta löytyviä tarinoita, ja ne on siksi jätetty pois.
Ihan sen vuoksi, muuten siitä tulisi 3000 sivuinen kirja?

Apokryfikirjat on huono termi. Se tarkoittaa siis salattuja kirjoja.

Teokset, joita nimitetään Vanhan testamentin apokryfikirjoiksi ovat ns. deuterokanonisia kirjoja. Ne kuuluvat Raamatun (VT:n) kaanoniin deuterokanonisena osana (deutero = toinen; toiskanoniset).

Nämä ns. Uuden testamentin apokryfikirjat eivät sen sijaan ole koskaan kuuluneetkaan Raamatun (UT:n) kaanoniin. Vaikka samaa termiä käytetään, kyse on siis aivan eri asiasta.

LYHYESTI: Suomalaiset protestantit jättivät deuterokanoniset kirjat pois Raamatustaan, kun englantilainen kustantaja ei halunnut niitä sinne mukaan. Vai miten se meni.

Toisin sanoen: VT:n apokryfit “on jätetty pois”. UT:n “apokryfejä” ei ole koskaan jätetty pois mistään, niitä ei ole edes alunperin pidetty apostolisen arvovallan omaavina.

Voisko syynä olla se, ne on löydetty myöhemmin? Ja raamattuun on vaikea sen jälkeen lisätä enää tekstejä.
Mielestäni voisi olla hyödyllistä lukea esim. Paavalin kirje Laodikealaisille, se ei varmasti poikkea muista kirjeistä.
Raamattu on vain raamattu. Se on koottu pyhien kirjoitusten joukko. Minä uskon, että Jumala on ilmoittanut profeetoille
kautta aikojen ilmestyksiä. Mm. Paavalille, Stefanukselle, sekä Pietarille, Johanneksen lisäksi.

Jos kirkkoisät tekivät siinä karhunpalveluksen Jumalalle. Halusivat tehdä siitä siistin kokonaisuuden. Jättämällä kaikki
“epäilyttävät” pois, vaikka niissäkin oli varmasti osa Jumalan totuutta

[quote=“Greywich, post:6, topic:1796”]Apokryfinen Uusi Testamentti / M.R. James / 1924 kokoelma pitää sisällään ainakin seuraavia:

Gospel of James - Jaakobin evankeliumi
Story of Joseph of Arimathaea
Epistle of Clemens to the Corinthians - Klemensin kirje Korinttilaisille
Gospel of Nicodemus - Nikodeemuksen evankeliumi
Epistle to the Laodiceans - Paavalin kirje Laodikealaisille
Apocalypse and Gospel of Peter - Pietarin ilmestys
Revelation of Stephen - Stefanuksen ilmestys
Acts of Thaddeus - Taddeuksen teot
The Apocalypse of Thomas - Tuomaan ilmestys
The Gospel of Thomas - Tuomaan evankeliumi
Revelation of Paul - Paavalin ilmestys

Mistä tietää mitkä ovat hyviä, ja kelvollisia opetukseksi raamatun valossa. Ja missä kohden kirjasta tulee gnostilainen?
Tämä on jännä paradoksi toisaalta. Kun hyviä kirjoja olisi vaikka miten paljon ollut Jeesuksen päiviltä olemassa.
Osa tietysti löydetty myöhemmin vasta, sen jälkeen kun kirkkoraamattu on jo koottu.

Voisiko osa syynä olla, että osassa tarinat toistavat jo raamatusta löytyviä tarinoita, ja ne on siksi jätetty pois.
Ihan sen vuoksi, muuten siitä tulisi 3000 sivuinen kirja?[/quote]Kommentoinpa noista niitä, jotka tunnen:
Gospel of James - Jaakobin evankeliumi
Kertoo Neitsyt Marian lapsuudesta ja Jeesuksen synnyttämisestä. Ei harhaoppinen teos, mutta eron kanonisiin evankeliumeihin huomaa kyllä heti. Kerronta on mielikuvituksellista ja romaanimaista. Kiinnostava teos, johon voi kyllä huoletta tutustua. Löytyy Ortodoskisen Ortokirjojen julkaisusta Apokryfiset evankeilumit

Epistle of Clemens to the Corinthians - Klemensin kirje Korinttilaisille
Täysin oikeaoppinen ja erittäin hyödyllinen teksti. Autenttinen katsaus ensimmäisten apostolien jälkeisten kristittyjen elämään ja ongelmiin. Voisi olla Uutta testamenttia, mutta koska kirjoittaja ei ole apostoli vaan apostolien oppilas, niin sillä ei ole samaa arvovaltaa. Löytyy suomeksi teoksesta Apostoliset isät.

Epistle to the Laodiceans - Paavalin kirje Laodikealaisille
Hyvin lyhyt kirje, koottu Paavalin muista kirjeistä otetuista jakeista. Ei sisällä harhaoppia, mutta ei mitään järin kiinnostavaakaan. Joku sanaseppo on päättänyt hyödyntää tilaisuutensa, kun on joku on huomannut, että Paavali mainitsee Kol. 4:16 kirjeen laodikealaisille, mutta että tuon kirjeen sisältö on jäänyt tuntemattomaksi.

The Gospel of Thomas - Tuomaan evankeliumi
Tunnetuin kaanonin ulkopuolisista evankeliumeista. Sisältää pääosin sitaatteja muista evankeliumeista ja muutamia lisäyksiä niihin. Motiivi evankeliumin kirjoittamiselle on arvoitus. Ei sisällä mitään kovin epäilyttävää, mutta teos kaiken kaikkiaan on hieman hämmentävä. (Ainakin minun fiilikseni lukemisen jälkeen oli, että mikä teoksen pointti oli.)

Nikodeemuksen evankeliumi taisi olla myös tuossa Ortokirjojen Apokryfiset evankeliumit kokoelmassa, mutta en musita siitä mitään.

Kaikki nuo mainitsemasi teokset taitavat kuulua sellaisiin kirjoihin, jotka eivät ole varsinaisesti harhaoppisia, mutta joiden sisältö on välillä mielikuvituksellista (paitsi tuo Kleemens, joka on rautaa). Niitä voisi kutsua kristilliseksi kaunokirjallisuudeksi.

Gnostilaiset evankeliumit ja kirjoitukset muodostavat eri kokoelman. Suomeksi löytyy käännettynä nimellä Nag Hammadin kirjasto. Niistä huomaa heti, että oppi on aivan erilainen kuin kanonisissa evankeliumeissa.

Jos sinua kiinnostaa uuden testamentin jälkeiset kirjoitukset, suosittelen lämpimästi tutustumaan kokoelmaan Apostoliset isät. Edellä mainittu Apokryfiset evankeliumti teoskin on ihan kiinnostava, mutta hengellisesti melko yhdentekevä.

[quote=“Greywich, post:9, topic:1796”]Voisko syynä olla se, ne on löydetty myöhemmin? Ja raamattuun on vaikea sen jälkeen lisätä enää tekstejä.
Mielestäni voisi olla hyödyllistä lukea esim. Paavalin kirje Laodikealaisille, se ei varmasti poikkea muista kirjeistä.
Raamattu on vain raamattu. Se on koottu pyhien kirjoitusten joukko. Minä uskon, että Jumala on ilmoittanut profeetoille
kautta aikojen ilmestyksiä. Mm. Paavalille, Stefanukselle, sekä Pietarille, Johanneksen lisäksi.

Jos kirkkoisät tekivät siinä karhunpalveluksen Jumalalle. Halusivat tehdä siitä siistin kokonaisuuden. Jättämällä kaikki
“epäilyttävät” pois, vaikka niissäkin oli varmasti osa Jumalan totuutta[/quote]Jumala ei tietenkään lakannut puhumasta ihmisille apostolisen ajan jälkeen, mutta kun apostolit alkoivat kuolla, piti kirkossa alkaa koota heidän kirjoituksiaan. Koska apostolit olivat Kristuksen valitsemia, katsottiin, että heidän kirjoituksillaan on erityinen arvovalta ja ne ovat alkuperänsä perusteella luotettavia. Niistä tuli lähtökohta, jonka perusteella myöhempää opetusta voitiin alkaa koetella. Esimerkiksi apostolisten isien kokoelmaan kuuluvia kirjoituksia kuten Kleemensin kirjettä tai Ignatioksen kirjettä ei missään tapauksessa kielletty lukemasta, vaikkei niitä Raamattuun otettukaan. Mutta noista kanonin ulkopuolisista evankeliumeista ymmärtää kyllä melko nopealla lukemisella miksei niitä hyväksytty osaksi Raamattua. Kanoniset evankeliumit ovat napakoita historiallisia tiedonantoja. Nuo muut evankeliumit ovat kaunokirjallisuutta tai spekulaatiota - ja väitän, että jokainen joka noihin teksteihin tutustuu huomaa kyllä eron.

Ja tuosta kanonin synnystä. Raamatun kanonista ei pidetty yleiskirkollista kaikkia sitovaa kokousta koskaan. Sen takia vielä 1500-luvulla muutamien ns. VT:n apokryfien tai deuterokanonisten kirkojen asemasta oli kiistaa ja edelleen roomalaiskatolisen kirkon ja ortodoksisen kirkon kaanon VT:n osalta eroaa hiukan.

Muutamia paikallisia kirkolliskokouksia pidettiin, joissa lähinnä vahvistettiin se, mikä oli jo käytäntö. Raamatun kaanon ei syntynyt siten, että olisi otettu pino kirjoja ja jokaisen kohdalla mietitty, että tuo otetaan ja tuo jätetään. Konsensus siitä, mitkä kirjat kuuluvat apostolisiin kirjoihin ja mitkä ei syntyi käytössä. Suurimman osan kohdalla ei ollut mitään epäselvyyttä missään vaiheessa. 4 evankeliumia, apostolien teot, 13 paavalin kirjettä oli alusta asti kaikkien kristittyjen lukemistoa (sikäli kuin heillä vain oli kopiot noista kirjoista).

Kuitenkaan syntiä ei varmasti ole lukea niitä jotka eivät raamatun lehtien sisäpuolelta löydy. Ovat varmasti kuitenkin aitoja, joista voi saada jostain sen ajan kulttuurista tietoa. Myös mahdollisesti eri näkökulmasta Jeesuksen elämän, ihmeet, ja vaiheet?

Aika moni kauhistuu ajatuksesta Apokryfikirja. Sillä ei kaikki raamatun ulkopuoliset kirjat varmasti ole apokryfisiä (eli epäilyttäviä)

Juuri eilen luin Cassiodoruksen Institutionesia. Siinä on eroteltu eri isien lueteloita Raamatun kirjoista. Mielenkinntoinen. Vähän numeromystiikkaa on mukana. Jos lisätään x jonkun listaan, saadaan joku raamatullinen lukumäärä… :slight_smile: Cassiodorus on mielenkiintoinen kirjoittaja.

Kuitenkaan syntiä ei varmasti ole lukea niitä jotka eivät raamatun lehtien sisäpuolelta löydy. Ovat varmasti kuitenkin aitoja, joista voi saada jostain sen ajan kulttuurista tietoa. Myös mahdollisesti eri näkökulmasta Jeesuksen elämän, ihmeet, ja vaiheet?

Aika moni kauhistuu ajatuksesta Apokryfikirja. Sillä ei kaikki raamatun ulkopuoliset kirjat varmasti ole apokryfisiä (eli epäilyttäviä)[/quote]Kaikki apokryyfien nimellä kulkevista kirjoista eivät suinkaan ole epäilyttäviä. Ns. deutarokanoniset kirjat eivät sitä ole ollenkaan, Lutherkin suositteli niiden lukemista, vaikka ei pitänyt niitä samanarvoisina kuin kanonisia kirjoja - eikä tässä ollut ainoa suinkaan. (Nämä ovat niitä, joista tavataan puhua VT:n apokryfeinä ja jotka löytyvät useista luterilaisistakin Raamatuista)

Apokryfiset kirjoitukset antavat toki tietoa monista ajan ilmiöistä. Useat eivät ole kuitenkaan hengellisesti rakentavia, noista UT:n “apokryfeistä” jotkut selkeästi harhaoppisia. Kyllä isiltäkin löytyy monia kommentteja eri kirjoituksista, jotka heidän aikanansa liikkuivat. Osa on sellaisia, jotka eivät sisällä harhaoppeja, mutta niitäkin on syytä tarkastella Raamatun ja kirkon opetuksen valossa. Osaa voidaan verrata vaikkapa Koraaniin tai Mormonin kirjaan. Niissä on tuttuja nimiä ja liittymäkohtia kristinuskoon, mutta ne eivät millään tavoin edistä hengellistä elämää. Niihin pitää tutustua pitäen mielessä sen, että ne eivät ole kristillistä kirjallisuutta ja antavat tietoa ainoastaan harhaoppisten käsityksistä.

[quote=“cymbus, post:15, topic:1796”]Kaikki apokryyfien nimellä kulkevista kirjoista eivät suinkaan ole epäilyttäviä. Ns. deutarokanoniset kirjat eivät sitä ole ollenkaan, Lutherkin suositteli niiden lukemista, vaikka ei pitänyt niitä samanarvoisina kuin kanonisia kirjoja - eikä tässä ollut ainoa suinkaan. (Nämä ovat niitä, joista tavataan puhua VT:n apokryfeinä ja jotka löytyvät useista luterilaisistakin Raamatuista)

Nämä kirjoitukset antavat toki tietoa monista ajan ilmiöistä. Useat eivät ole kuitenkaan hengellisesti rakentavia, noista UT:n “apokryfeistä”, jotkut selkeästi harhaoppisia. Kyllä isiltäkin löytyy monia kommentteja eri kirjoituksista, jotka heidän aikanansa liikkuivat. Osa on sellaisia, jotka eivät sisällä harhaoppeja, mutta niitäkin on syytä tarkastella Raamatun ja kirkon opetuksen valossa. Osaa voidaan verrata vaikkapa Koraaniin tai Mormonin kirjaan. Niissä on tuttuja nimiä ja liittymäkohtia kristinuskoon, mutta ne eivät millään tavoin edistä hengellistä elämää. Niihin pitää tutustua pitäen mielessä sen, että ne eivät ole kristillistä kirjallisuutta ja antavat tietoa ainoastaan harhaoppisten käsityksistä.[/quote]

Tässä kohden kysymys, mitkä olisivat sellaisia “apokryfikirjoja” joita olisi hyvä lukea hengellisessä mielessä? ja mitkä on tuomittu harhaopeiksi heti alkuunsa, oliko kyseessä huijaus, vai ihan henkilön itsensä kirjoittama. Tietääkseni Jeesuksella ei ollut harhaoppisia seuraajia, vai oliko?

Kyllä harhaoppeja on ollut alusta asti. Harhaopeista varoitetaan UT:ssa. Apostolien teoissa kerrotaan Simon noidasta, jota pidetään gnostilaisten oppi-isänä. Johanneksen ilmestys varoittaa Isebelistä ja Bileamista - lienevät kuvaavia nimiä, sillä molemmat ovat VT:sta tuttuja nimiä. Epistoloissa varoitetaan tuon tuosta harhaopettajista.

Vähän off topicia, kun ketju käsittelee UT:n ulkopuolisia kirjoja, mutta linkin takana on juttua ortodoksisesta näkökulmasta VT:n kaanonista:

Vanha testamentti ja sen kaanon

Polycarp’s letter to the Philippians - Wikipedia, the free encyclopedia

Mielenkiintoinen kirje varmasti tämä ‘Polykarpuksen kirje Filippiläisille’, kysymyksessä on Smyrnan seurakunnan yksi apostolisista isistä.

Smyrna oli pieni ja vainottu seurakunta, köyhä. Joka odotti Jeesuksen paluuta. Sellainen vertauskuva on tietysti hyvä, jos nykyaikana on ‘smyrnalaisia’.

Tuota kirjettä pidetään alkuperäisenä.

Pitää muistaa, että esim. Ignatiuksen nimissä kulkee joukko kirjeitä, joita pidetään epäperäisinä. Suomalaisessa Apt. isien kokoelmassa on ne Ignatiuksen kirjeet, joita yleisesti pidetään aitoina.