Sairaiden parantuminen

Paavi vahvisti: Kuollut paavi teki toisen ihmeen, edeltäjälle riittää yksi | Uusi Suomi

Paavit saattavat olla rehellisiä ihmeidensä kanssa. Monikohan helluntaissa on oikeasti edes parantunut sairaudestaan?
Moni saattaa mennä, ja sanoa pastorille sairastavansa jotain, vaikka se olisi miten pientä/lievää sairautta, rohkaistakseen
pastoria. Moni voi mennä todistamaan parantuneensa sairaudesta, silti sairaus uusiutuu hetken päästä. Tai silkkaa valehtelua
suoranaisesti, jotta uskosta osattomat alkaisivat uskomaan ihmeitä tekevään Jumalaan.?.?

Tämän foorumin rukouspyyntö -palsta osoittaa, että vielä tänäänkin Jumala parantaa ihmeellisesti.

Olen Sinituulin kanssa samaa mieltä, rukouksella on mahtava voima. On kuitenkin mielestäni aina muistettava, että Jumalan tahto ei ole sama kuin oma tahto. Myös henkinen kuormitus “sairastuttaa” ihmisiä. Kun henkinen tuska menee yli äyräiden, se voi laukaista myös fyysisen sairauden. Ihminen on kokonaisuus. Eli kun henkinen tuska saadaan korjattua, myös keho voi paremmin. Myös kivun lievitys rukouksen voimalla on mahdollista. Siunausta päiväänne :pray:

Asian lähestymiseen on muutama tapa. Oma näkemykseni tiivistyy aika hyvin John MacArthurin kirjassa Strange Fire ja samalla nimellä pidetystä konferenssista kootuissa materiaaleissa.

Grace to You

Parantamisen armolahja tarkoittaa, Paavalin ja Jeesuksen esimerkin mukaisesti, että armolahjan omaava voi sanoa kuurolle että muuttuu kuulevaksi, sokealle että muuttuu näkeväksi tai rammalle että alkaa kävellä, ja näin myös tapahtuu.

Parantamisen armolahja ei ole se, mitä uskonsanalaiset tai restorationistit tai uusapostoliset tai tele-evankelistat esittävät itsellään olevan. Näistä ei kukaan ole kyennyt osoittamaan oikeasti parantavansa ketään.

Parantamisen armolahja ei ole se, mitä Tørben Søndergaard ja muut uskonsanalaiset ja restorationistit esittävät, että kaikkien uskovien pitäisi tehdä, eli lähteä kadulle tekemään silmänkääntötemppua nimeltä “jalan pidentäminen”. Tai suostutella kainalosauvoilla kävelevä henkilö astumaan toipuvalle jalalle kun se on lähes mutta ei vielä kokonaan parantunut ja kutsua tulosta ihmeeksi.

Seurakunta voi rukoilla sairaalle paranemista. Jumala voi vastata rukouksiin ja myös vastaa rukouksiin nykyään. Jumala on taloudellinen ihmeiden kanssa. Ihmeet itsessään eivät herätä, synnytä eivätkä vahvista kenenkään uskoa. Lääketiede puhuu jostain käsitteestä nimeltä “spontaani remissio”. Se voi olla vaikka koodikieltä ihmeparanemiselle.

Ihmisen on myös tärkeää tulla sinuiksi oman ajallisen kuolevaisuutensa kanssa. Sitä ei tapahdu, eikä synti ja sen seuraukset olisi niin todellisia, jos jokaiselle luvattaisiin siisti kuolema, joka ilmoittaa tulostaan hyvissä ajoin sitten, kun kaikki tärkeä ja suunniteltu on elämässä saatu tehtyä.

Paavien kykyyn tehdä ihmeitä en suhtaudu oikein vakavasti. Vaikka paavi olisi jollain tavalla symppis hahmo, niin nämä tuntuvat vähän kuin Kekkosen kalansaaliilta tai Kim Jong-ilin hole-in-onelta enemmän kuin miltään todelliselta hengelliseltä ilmiöltä. Eikö paavi olekaan paavi jos ei joku ihmeparane?

Thinkcat kirjoitti: “Ihmeet itsessään eivät herätä, synnytä eivätkä vahvista kenenkään uskoa.”

Tämä jos mikä pitää paikkansa. Eihän Jeesuskaan alkanut esittää ihmeitä ihmisille, jotka niitä vaativat. Samoin on totta, että vaikka Lasarus olisi noussut haudasta varoittamaan rikkaan miehen veljiä, niin nämä eivät olisi kääntyneet. ‘Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’

[quote=“Sinituuli, post:5, topic:1836”]Thinkcat kirjoitti: “Ihmeet itsessään eivät herätä, synnytä eivätkä vahvista kenenkään uskoa.”

Tämä jos mikä pitää paikkansa. Eihän Jeesuskaan alkanut esittää ihmeitä ihmisille, jotka niitä vaativat. Samoin on totta, että vaikka Lasarus olisi noussut haudasta varoittamaan rikkaan miehen veljiä, niin nämä eivät olisi kääntyneet. ‘Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’[/quote]
Ja tämä dramaattinen lauseenparsi on Raamatussa vain siitä syystä, että kristityillä olisi lyömäase ja jokin ankkuri johon he voivat tarttua.

Jos kuolleet alkaisivat heräillä ja käppäillä ihmisten ilmoilla, niin sitä ei mikään tiede voisi selittää, eivätkä ihmiset ole niin tyhmiä, että sellaista selittelisivät biologisella sattumuksella.

Mainitsemasi Raamatunkohta on puhdasta propagandaa ja sillä tähdätään epäilijöiden kysymysten mitätöintiin. Ikäänkuin pitäisi tuon lausahduksen jälkeen kieriskellä säkissä ja tuhkassa, nöyrtyä ja todeta että kyllä sitä vaan pitää uskoa ilman todisteita.

Todisteitahan on, mutta niitä ei riitä kaikille.

Et nyt ajattele tuota kriittisesti. Tai ajattelet, mutta hillittömän yksipuolisen kriittisesti.

[quote=“Louis Cipher, post:6, topic:1836”][quote=“Sinituuli, post:5, topic:1836”]Thinkcat kirjoitti: “Ihmeet itsessään eivät herätä, synnytä eivätkä vahvista kenenkään uskoa.”

Tämä jos mikä pitää paikkansa. Eihän Jeesuskaan alkanut esittää ihmeitä ihmisille, jotka niitä vaativat. Samoin on totta, että vaikka Lasarus olisi noussut haudasta varoittamaan rikkaan miehen veljiä, niin nämä eivät olisi kääntyneet. ‘Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’[/quote]
Ja tämä dramaattinen lauseenparsi on Raamatussa vain siitä syystä, että kristityillä olisi lyömäase ja jokin ankkuri johon he voivat tarttua.

Jos kuolleet alkaisivat heräillä ja käppäillä ihmisten ilmoilla, niin sitä ei mikään tiede voisi selittää, eivätkä ihmiset ole niin tyhmiä, että sellaista selittelisivät biologisella sattumuksella.

Mainitsemasi Raamatunkohta on puhdasta propagandaa ja sillä tähdätään epäilijöiden kysymysten mitätöintiin. Ikäänkuin pitäisi tuon lausahduksen jälkeen kieriskellä säkissä ja tuhkassa, nöyrtyä ja todeta että kyllä sitä vaan pitää uskoa ilman todisteita.

Todisteitahan on, mutta niitä ei riitä kaikille.[/quote]

Selityksen makua voi olla ko. raamatunkohdan tarjoilemisessa, mutta siinä luultavasti erehdyt kun väität, että kuolleiden herääminen ja käppäily ei virittäisi tieteellisiä selityksiä tapahtuneelle. Ja vaikka sellaisiin ei kyettäisi, on aina jäljellä tämä kortti: ‘tiede ei ole vielä kyennyt selittämään, mutta tulevaisuudessa kyllä, niin se on aina ennenkin mennyt’.

Minusta pitää kysyä, voivatko todisteet synnyttää sydämen uskoa? Minullekin on sattunut asioita, joita en pysty hevillä selittämään sattumaksi, mutta ei ole selvää, että sydämestäni niiden ansiosta uskoisin.

Tuo vaihtoehto on mahdollinen, mutta monet, esimerkiksi minä, jolta puuttuu hengellinen todellisuus, pitäisin todistettavia ihmeitä vahvana merkkinä siitä, että elämänpiirimme ei rajoitu havaittujen luonnonlakien rajoihin.

Jos kuollut heräisi rukoilun jälkeen tai vaikeasti kehitysvammainen tulisi terveeksi, niin ensimmäiseksi mieleeni ei totisesti tulisi epäillä. Olisin ihmetyksestä ymmälläni ja rupeaisin spontaanisti selittämään tapahtunutta suuremmilla voimilla. Se on sitten eri asia, miten nuo voimat nimeäisin.

Jostain syystä uskovat tuntuvat kuvittelevan, että ei-uskovien uskon vastustaminen on periaatteellista. Näin ei ainakaan omassa tapauksessani ole. Uskoisin mielelläni, mutta minulla ei ole uskon perustaksi mitään lukuun ottamatta subjektiivisia kokemuksiani, joista ei ole totuuden lähteeksi. Niitä kokemuksia kun on niin monenlaisia ihmisestä riippuen ja ne muuttuvat jatkuvasti.

Kaikenlainen konkretia olisi omiaan hälventämään omaan subjektiivisuuteeni liittyviä epäilyksiäni. Uskoni puute kun johtunee pääasiassa juuri siitä, että epäilen itseäni ja kokemustani. Jos pitäisin kokemustani totuutena, saattaisin olla uskossa.

Et nyt ajattele tuota kriittisesti. Tai ajattelet, mutta hillittömän yksipuolisen kriittisesti.[/quote]
Ajattelen asian siten, että joko Jumalaa ei ole, tai sitten hän haluaa jostain käsittämättömästä syystä rääkätä ihmisiä. Jumala ikäänkuin lyö ikivanhat tekstit käteen ja sanoo, että ‘usko tämä tai kärise helvetissä’.

Tuo vaihtoehto on mahdollinen, mutta monet, esimerkiksi minä, jolta puuttuu hengellinen todellisuus, pitäisin todistettavia ihmeitä vahvana merkkinä siitä, että elämänpiirimme ei rajoitu havaittujen luonnonlakien rajoihin.

Jos kuollut heräisi rukoilun jälkeen tai vaikeasti kehitysvammainen tulisi terveeksi, niin ensimmäiseksi mieleeni ei totisesti tulisi epäillä. Olisin ihmetyksestä ymmälläni ja rupeaisin spontaanisti selittämään tapahtunutta suuremmilla voimilla. Se on sitten eri asia, miten nuo voimat nimeäisin.

Jostain syystä uskovat tuntuvat kuvittelevan, että ei-uskovien uskon vastustaminen on periaatteellista. Näin ei ainakaan omassa tapauksessani ole. Uskoisin mielelläni, mutta minulla ei ole uskon perustaksi mitään lukuun ottamatta subjektiivisia kokemuksiani, joista ei ole totuuden lähteeksi. Niitä kokemuksia kun on niin monenlaisia ihmisestä riippuen ja ne muuttuvat jatkuvasti.

Kaikenlainen konkretia olisi omiaan hälventämään omaan subjektiivisuuteeni liittyviä epäilyksiäni. Uskoni puute kun johtunee pääasiassa juuri siitä, että epäilen itseäni ja kokemustani. Jos pitäisin kokemustani totuutena, saattaisin olla uskossa.[/quote]
Näin juuri. Tätä olen täällä koittanut toitottaa jo vuosia.

Minulla on omakohtaisia ‘rajujakin’ uskonnollisia kokemuksia, mutta nämä kokemukset yhdistettynä muihin niiden yhteydessä sattuneisiin ilmiöihin aiheuttavat johtopäätöksen, että kokemukset saattavat olla mielen tiedostamattoman aivotoiminnan tuottamia. Kokemuksiin ei liittynyt tietoista ‘odottamista’, että jotain tapahtuisi, vaan ne tapahtuivat ikäänkuin automaattisesti.

Mutta kokonaisuus aiheuttaa epäilyn, että sielulliset voimat olivat valloillaan ja Jumalaa ei oikeasti ollut mailla eikä halmeilla. Suuresti minua, uteliaana, mutta kärsimättömänä henkilönä kiinnostaisi tietää ‘miksi’.

Mutta kysymykseen ‘miksi’ ei saa vastausta - ja sehän sapettaa.

[quote=“Nituksna, post:9, topic:1836”]Tuo vaihtoehto on mahdollinen, mutta monet, esimerkiksi minä, jolta puuttuu hengellinen todellisuus, pitäisin todistettavia ihmeitä vahvana merkkinä siitä, että elämänpiirimme ei rajoitu havaittujen luonnonlakien rajoihin.

Jos kuollut heräisi rukoilun jälkeen tai vaikeasti kehitysvammainen tulisi terveeksi, niin ensimmäiseksi mieleeni ei totisesti tulisi epäillä. Olisin ihmetyksestä ymmälläni ja rupeaisin spontaanisti selittämään tapahtunutta suuremmilla voimilla. Se on sitten eri asia, miten nuo voimat nimeäisin.

Jostain syystä uskovat tuntuvat kuvittelevan, että ei-uskovien uskon vastustaminen on periaatteellista. Näin ei ainakaan omassa tapauksessani ole. Uskoisin mielelläni, mutta minulla ei ole uskon perustaksi mitään lukuun ottamatta subjektiivisia kokemuksiani, joista ei ole totuuden lähteeksi. Niitä kokemuksia kun on niin monenlaisia ihmisestä riippuen ja ne muuttuvat jatkuvasti.

Kaikenlainen konkretia olisi omiaan hälventämään omaan subjektiivisuuteeni liittyviä epäilyksiäni. Uskoni puute kun johtunee pääasiassa juuri siitä, että epäilen itseäni ja kokemustani. Jos pitäisin kokemustani totuutena, saattaisin olla uskossa.[/quote]

Kuinka on mahdollista, että et alkaisi epäillä, jos kuollut heräisi tai vaikeasti vammainen paranisi? Minä ainakin epäilisin. Kliinisesti kuolleiksi todettujen heräämisiä on dokumentoitu aika paljon. Pitääkö kuolleista heräämisen tapahtua monen päivän viiveellä, jotta kyseessä olisi riittävän ihmeellinen ilmiö?

Periaatteessa on mahdollista selvittää tapahtuuko selittämättömiä paranemisia tms. Jotain lääketieteellisiä dokumentteja luultavasti on olemassa. Roomalaiskatolisella kirkolla on jopa vakiintunut systeemi, jonka perusteella ihmeet pyritään erottamaan näennäisihmeistä ja luulottelusta, ilmeisesti ainakin osittain puoluettomien lääkäreiden lausuntojen perusteella. Tässähän tulee sitten helposti ongelmaksi jonkun lääkärin puolueettomuuden toteaminen. Haluavatko ei-uskonnolliset lääkärit osallistua tuollaiseen prosessiin? Lisäksi yhden ihmisen sairautta ei yleensä hoida kovin moni lääkäri samaan aikaan. Tieteen tunnusmerkkejä on vaikeaa täyttää. Jos ihme on toistettavissa, kyse ei ole ihmeestä siinä merkityksessä kuin olen tottunut ihmeen ymmärtämään. Tällöin on todennäköisesti kyse juuri ns. luonnollisista syistä.

Kristinuskon näkökulmasta sillä ei ole sinällään merkitystä, uskooko joku ihmeisiin vai ei. Sanot, että et tiedä miten ihmeen aiheuttajan nimeäisit. Näin juuri. Edes sillä, että uskoo Pyhään Kolminaisuuteen, ei vielä pelastuta, vaan Jumalan tahtoa toteuttamalla. Tässä ihmeisiin uskova ja niiden epäilijä tai kieltäjä ovat lähtökohtaisesti varmaan samalla viivalla.

Minusta kaikki inhimilliset kokemukset kannattaa ottaa tosissaan. On meidän kaikkien mieli kuitenkin rakennettu suunnilleen samalla tavalla. Voisiko ajatella, että suhtautuu omiin epäilyksiin yhtä lailla arvostavasti kuin epäilyjen motivaatioihin kriittisesti? Yksi mahdollisuus on tutkia rauhassa evankeliumeja ja mietiskellä Jeesuksen sanoja. Samalla voi päästä perille siitä, olisiko valmis seuraamaan Häntä. Jos jonkinlainen reaktio sisimmässä syntyy, kyseessä on hengellinen kokemus. Minusta näyttää, että tällaisessa ‘meditaatiossa’ Jumala toimii hyvin yksilöllisellä tavalla ja jokaisen persoonaa kunnioittaen. Jos halua Jeesuksen seuraamiseen löytyy, kyse on uskosta, joka on todellista. Silloin Jumala on koskettanut.

Toivottavasti vastasin edes osin viestiisi :slight_smile:

En epäilisi, koska pidän sitä mahdottomana, jolloin näkemäni selittyisi ainoastaan ihmeellä, suuremmalla voimalla. Tiede ei tunne yhtään tapausta, jossa viikkokausia kuolleena ollut olisi herännyt tai vaikeasti vammainen olisi parantunut. Näistä liikkuu juttuja uskovien piirissä, mutta todisteet puuttuvat.

http://www.kolumbus.fi/~w462389/loppu/ihme.pdf

Pitääkö kuolleista heräämisen tapahtua monen päivän viiveellä, jotta kyseessä olisi riittävän ihmeellinen ilmiö?

Totta kai. Lääkärin virhearvio ei ole ihme.

Edes sillä, että uskoo Pyhään Kolminaisuuteen, ei vielä pelastuta, vaan Jumalan tahtoa toteuttamalla.

Tästäkin kristityt ovat keskenään eri mieltä. Ja tässäkin tullaan taas siihen, että Jumala näyttää olevan ihmisten omissa päissä. Yhdelle pelastus on pakollisia tekoja, toiselle villiä biletystä, irtosuhteita ja silti Jumalan turvallisessa ja pelastavassa sylissä olemista.

Minusta kaikki inhimilliset kokemukset kannattaa ottaa tosissaan. On meidän kaikkien mieli kuitenkin rakennettu suunnilleen samalla tavalla.

Tosissaan ne voi ottaa, mutta niitä on myös uskallettava vertailla. Siksi en omiin kokemuksiini uskokaan. Monien muiden kokemukset eroavat omistani. On paljon erilaisia uskontoja, uskon puutteita ja uskon sisältöjä. Omaan kokemukseen tai toisen ihmisen kokemukseen luottaminen ei vaikuta perustellulta. Nöyrintä on minusta vain todeta, että sekavalta ja ristiriitaiselta näyttää eli että en tiedä.

Minusta näyttää, että tällaisessa 'meditaatiossa'

Minusta taas näyttää, että kukin ihminen löytää “meditaatiossaan” merkityksen, jonka ympäristö häneen ohjelmoi. Lähes poikkeuksetta ihmisen usko noudattaa hänen ympäristönsä uskoa.

Eiväthän fariseuksetkaan uskoneet, että Jeesus on Jumalan poika, Messias, vaikka näkivät Jeesuksen tekemiä ihmetekoja. He jos ketkä tunsivat kirjoitukset ja heidän olisi pitänyt osata päätellä, että nyt heidän odotuksensa palkitaan. Matt. 11:5 Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma

Fariseuksia kiinnosti enemmän heidän oma urakehityksensä ja he halusivat itse saada ihmisiltä kunnioitusta osakseen. Oliko heidän ennakko-odotuksensa Messiaasta niin erilainen todellisuuteen verrattuna, että se esti heitä näkemästä totuutta?

Ihmeet on nimenomaan tarkoitettu merkiksi niille, jotka eivät usko. Siksi niitä ei ole tarkoituskaan tapahtua esim. tavallisissa seurakunnan jumalanpalveluksissa jo uskossa olevien keskuudessa. Monen usko on alkanut ihmeestä, mutta koko loppuelämä voi kulua kokematta mitään tavanomaisesta poikkeavaa.

[quote=“Sinituuli, post:14, topic:1836”]Eiväthän fariseuksetkaan uskoneet, että Jeesus on Jumalan poika, Messias, vaikka näkivät Jeesuksen tekemiä ihmetekoja. He jos ketkä tunsivat kirjoitukset ja heidän olisi pitänyt osata päätellä, että nyt heidän odotuksensa palkitaan. Matt. 11:5 Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma

Fariseuksia kiinnosti enemmän heidän oma urakehityksensä ja he halusivat itse saada ihmisiltä kunnioitusta osakseen. Oliko heidän ennakko-odotuksensa Messiaasta niin erilainen todellisuuteen verrattuna, että se esti heitä näkemästä totuutta?[/quote]
Fariseukset päätyivät Raamattuun varoittavana esimerkkinä. Kun tämän esimerkin tietää, osaa melko yksinkertainenkin ihminen varmasti verrata itseään heihin, jos joutuu tilanteeseen, missä joutuu uskoaan tai sen puutetta punnitsemaan.

En osaa varmasti sanoa, mikä fariseusten motiivi oli ja millaisia ihmeitä he itseasiassa todistivat.

Minusta on perustavan laatuinen virhepäätelmä olettaa, että vakuuttavat ihmeet eivät toisi ketään Jumalan puoleen. Saattaa olla, että jotkut eivät tulisi, mutta tämän täytyisi päteä kaikkiin, jotta se olisi hyvä argumentti.

Ihmiselle on lisäksi suureksi rasitteeksi se, että hänet on sidottu aikaan ja paikkaan. Tämän vuoksi häneltä jää paljon mahdollisia todisteita näkemättä ja kokematta omakohtaisesti.

En epäilisi, koska pidän sitä mahdottomana, jolloin näkemäni selittyisi ainoastaan ihmeellä, suuremmalla voimalla. Tiede ei tunne yhtään tapausta, jossa viikkokausia kuolleena ollut olisi herännyt tai vaikeasti vammainen olisi parantunut. Näistä liikkuu juttuja uskovien piirissä, mutta todisteet puuttuvat.[/quote]
Oon kätellyt yhtä elävää todistetta, kolme päivää kuolleena ollutta.

En epäilisi, koska pidän sitä mahdottomana, jolloin näkemäni selittyisi ainoastaan ihmeellä, suuremmalla voimalla. Tiede ei tunne yhtään tapausta, jossa viikkokausia kuolleena ollut olisi herännyt tai vaikeasti vammainen olisi parantunut. Näistä liikkuu juttuja uskovien piirissä, mutta todisteet puuttuvat.

http://www.kolumbus.fi/~w462389/loppu/ihme.pdf

Pitääkö kuolleista heräämisen tapahtua monen päivän viiveellä, jotta kyseessä olisi riittävän ihmeellinen ilmiö?

Totta kai. Lääkärin virhearvio ei ole ihme.

Edes sillä, että uskoo Pyhään Kolminaisuuteen, ei vielä pelastuta, vaan Jumalan tahtoa toteuttamalla.

Tästäkin kristityt ovat keskenään eri mieltä. Ja tässäkin tullaan taas siihen, että Jumala näyttää olevan ihmisten omissa päissä. Yhdelle pelastus on pakollisia tekoja, toiselle villiä biletystä, irtosuhteita ja silti Jumalan turvallisessa ja pelastavassa sylissä olemista.

Minusta kaikki inhimilliset kokemukset kannattaa ottaa tosissaan. On meidän kaikkien mieli kuitenkin rakennettu suunnilleen samalla tavalla.

Tosissaan ne voi ottaa, mutta niitä on myös uskallettava vertailla. Siksi en omiin kokemuksiini uskokaan. Monien muiden kokemukset eroavat omistani. On paljon erilaisia uskontoja, uskon puutteita ja uskon sisältöjä. Omaan kokemukseen tai toisen ihmisen kokemukseen luottaminen ei vaikuta perustellulta. Nöyrintä on minusta vain todeta, että sekavalta ja ristiriitaiselta näyttää eli että en tiedä.

Minusta näyttää, että tällaisessa 'meditaatiossa'

Minusta taas näyttää, että kukin ihminen löytää “meditaatiossaan” merkityksen, jonka ympäristö häneen ohjelmoi. Lähes poikkeuksetta ihmisen usko noudattaa hänen ympäristönsä uskoa.[/quote]

Nyt kävi sitten niin, että et vastannut nimeksikään mun viestiin.

Yksi korjaus asiavirheeseen: on äärimmäisen epätodennäköistä, että kaikki kliinisesti kuolleiksi todettujen henkiin heräämiset, olisivat perustuneet lääkärin virhearvioon. Eri asia sitten on, onko kyseessä sellainen ihme, jota peräänkuulutat.

Kristityt eivät ole siitä eri mieltä, mitä kirjoitin. Jos lähtisin tarkemmin erittelemään sitä, mitä kirjoitin Jumalan tahdon noudattamisesta, tai joku lähtisi pitemmälle tulkitsemaan sitä (kuten teitkin), erimielisyyksiä tulisi kyllä esiin. Lyhyesti: Jumalan armon varassa eläminen ja Jumalan tahdon noudattaminen kuuluvat kaikissa kristillisissä suuntauksissa yhteen. Jos olet törmännyt johonkin muuhun, kerro missä.

Omien kokemusten vertailu muiden kokemuksiin ei mitenkään mitätöi sitä, mitä sanoin. Kokemusten vertailu ei olisi mitenkään järkevää, jos lähtökohtana olisi kaiken subjektiivisuus. Päinvastoin: oletamme, että kokemuksissamme on jotain samaa ja siksi meillä on mahdollisuus ymmärtää toisiamme. Muuten olisi puhdasta ajanhukkaa esim. kirjoitella tälle palstalle. Jos väittäisin, että joku on ohjelmoinut sinuun epäilyn kokemuksia ja uskomuksia kohtaan, olisin lähinnä ylimielinen, en ainakaan nöyrä tai viisas. Uskotko sinä ihan tosissasi siihen, että Jeesuksen sanat voi ymmärtää vain koneellisesti jonkun aiemman opillisen ohjelmoinnin perusteella? Kukaan vähänkään sivistynyt ihminen ei kuvittele, että oma kulttuuritausta ei vaikuta uskonkokemuksiin tai uskon sisällön ymmärtämiseen, mutta please, mene nyt vähän syvemmälle :o

Harmi vain, että nämä eivät koskaan löydä tietään selvityksiin, joissa ihmeparantumisia yritetään systemaattisesti tutkia. Siksi niihin on hyvin vaikea uskoa. Jossain Afrikassa tapahtuu tai yhdelle tutulle tapahtuu, mutta kun tuttu pitäisi saada lääkärintodistuksineen todistusaineistoksi, niin hän katoaa johonkin tai mitään lääkärintodistusta ei olekaan. Selitykset ovat moninaiset.

Jos oikeasti tunnet ihmisen, joka on herännyt kuolleista niin, ettei tapausta voi luonnollisesti selittää, niin raahaa hänet lääkäreiden eteen. Teet palveluksen sekä tieteelle että uskonnollisille epäilijöille.

"Matti A. Miettisen Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta on lääketieteen tohtorin väitöskirja, jonka hän kirjoitti noin 10 vuoden aikana (1980-1990). Tutkimuksen kohteena olivat Niilo Yli-Vainion (1920-1981) parantamiskokoukset vuonna 1980. Tarkemman selvityksen otos oli 611 vapaaehtoista, jotka ilmoittivat yhteensä 1403 parantumiskokemusta. Näistä 829 ilmoitettiin parantuneeksi ja 574 ei-parantuneeksi. Miettinen etsi lääketieteellisestä ennusteesta merkittävästi poikkeavia elimellisiä parantumisia. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, ettei kukaan ollut parantunut ihmeellisesti Niilo Yli-Vainion kokouksissa.

Nyt on kaksi helluntailaista opiskelijaa tehnyt (kristillisessä) mediassakin jonkin verran julkisuutta saaneen samantyyppisen selvityksen nykyajan ihmeparantumiskertomuksista ja valitettavasti lopputulos on sama kuin Miettiselläkin 15 vuotta aikaisemmin:"

Raportti uskonnollisesta ihmeparantamisesta - Keskustelu - Tiede

Valitettavasti Hirsilä on vetänyt selvityksensä pois verkosta.

En ymmärrä, mitä yrität sanoa. Selvennä.

On eri uskontoja, joiden sisällä on hyvin erilaisia käsityksiä. Lisäksi on ihmisiä, jotka eivät usko, ja ihmisiä, jotka epäilevät. Kun näiden ihmisten käsitykset ja kokemukset asetetaan samanarvoiseen asemaan, niin miten voidaan päästä lopputulokseen, että esimerkiksi klassinen kristinusko on totuus?

Eikö tästä moninaisuudesta seuraa ainoastaan näkemys, että totuus näyttää olevan riippuvainen kokijastaan?