Kristityn moraalin perusta

Ahdistusta tilapäisesti lievittävää päihtymysainetta veressä on, mutta kirjoittaminen vielä sujunee.

Joskus kuulee kristittyjen väittävän, ettei ateisteilla ole moraalia. Ja olenpa minäkin tällä foorumilla todennut, ettei minulla ole moraalini perustaksi muuta kuin tunne niin kuin ei olekaan.

Käsitykseeni oikeasta ja väärästä on eittämättä vaikuttanut lapsuuteni kaaos. Vanhempani tekivät absurdeihin mittasuhteisiin yltäviä vääriä tekoja (perussuomalaisen arvomaailmalla mitattuna), joista oli raskaita seurauksia sekä heille itselleen että sivullisille, etenkin lapsille. En kuitenkaan edes lapsena osannut ajatella, että vanhempani ovat pahoja. Se oli lapsen alkeellista ymmärrystä siitä, että pahoina hetkinä isiä tai äitiä vie jokin muu kuin heidän omat valintansa. En ajatellut, että lattialle lyyhistynyt itsemurhaa yrittänyt isäni olisi ollut paha. En ajatellut, että järjettömiä raivokohtauksia saanut ja taloa nyrkeillään ja potkuillaan rikkova äitini olisi jyrännyt ympäristönsä pahuudellaan.

Oli vain pelko, avuttomuus ja suunnaton hätä, mutta yksiselitteinen tunne siitä, että isi tai äiti tekee väärin, puuttui (myöhemmin elämässäni olen ollut kyllä katkera vanhemmilleni, mutta en silloinkaan akselilla oikein-väärin). Myöhemmin nuoruudessani sain paljon lohdutusta Eino Leinon runosta, jossa puhuja toteaa, että “ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista”. Omassa ajattelussani syntyikin jo varsin varhain jako ihmisiin, jotka pystyvät analysoimaan ja ennustamaan ajatteluaan ja tekojaan, mikä ehkäisee impulsiivisia valintoja, sekä ihmisiin, jotka tekevät pahaa hallitsematta.

Jälkimmäisiäkään en pidä pahoina. Paha teko ei tarkoita pahaa ihmistä. Sairasta tai muuten hallitsemattomasti käyttäytyvää ihmistä se voi tarkoittaa, mutta koska en ateistina usko tahdon valintoihin, en pidä mielekkäänä vierittää vastuuta tuhoavista teoista yksilöille. Vankejakin pidän sijaiskärsijöinä. Jokainen vankeustuomio on minusta yhdenlainen oikeusmurha, jossa tuomitaan pitkän seurausketjun yksi jäsen kaikkien muiden tekijöiden ja muuttujien jäädessä huomiota ja tuomiota vaille.

Myöhemmin elämässäni moraaliini on vaikuttanut se, että olen saanut osakseni ymmärrystä ja hyvyyttä, jota en ole ansainnut. Kun olen saanut kerta toisensa huomata, että pahaan tekooni ja pahoihin sanoihini vastataan hyvyydellä (mm. useat avovaimoni), se on kasvattanut myös omaa kykyäni hyvään. Omalla kohdallani mekanismi on siis toiminut niin, että mitä enemmän olen saanut hyvää osakseni, sitä enemmän olen tahtonut hyvää antaa ja sitä enemmän olen hyvää nähnyt sekä itsessäni että muissa.

Tällaisen toiminnan taustalle on helppo nähdä itsekkyys. Kun teen hyvää, saan siitä mielihyvää. Ihan sama, autanko mummoa kauppakassin kanssa, tarjoanko apua rappukäytävässä muuttavalle pariskunnalle vai nielenkö kiukkuni puolisoni kohdellessa minua omasta mielestäni väärin, niin aina näiden tekojen taustalla vaikuttaa mielihyvä. Olen oppinut, että kun välttää konflikteja tai tarjoaa apua, niin siitä yleensä jää enemmän käteen mielihyvää kuin pelkästä välittömän nautinnon perässä juoksemisesta.

Kristityt ainakin joskus antavat ymmärtää, että heillä on jollain lailla pysyvämpi tai kestävämpi moraali kuin ateisteilla. He antavat ymmärtää, että heillä olisi moraalinsa perustaksi jotain muuta kuin tunne. Suoraan sanoen pidän tällaista näkemystä kakkapuheena. Mitä enemmän olen kristittyjä seurannut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että heitä ohjaa ihan samanlainen sisäisen rangaistuksen (huono omatunto) pelko ja sisäisen mielihyvän toive kuin minuakin.

Puheet toki voivat olla yleviä, mutta kuten olen aikaisemmin todennut, tulkitsen ihmistä mieluummin tekojen kuin puheiden perusteella. Jos kristitty ostaa lomamatkan eikä lahjoita lomamatkan rahoja suuressa hädässä olevalle ja sillä tavalla hylkää kärsivän ihmisen, niin en minä usko, että kristitty uskoo yhtäläiseen ihmisarvoon tai yleensä ihmisen arvoon (en usko minäkään). Pidän naurettavana, että sama kristitty, joka ei sijoita rahojaan kärsiville vaan omaan hyvään, huokailee samaan aikaan aborttien pahuutta, vaikka aborttiin liittyy monipolvinen kysymys siitä, mistä ihminen alkaa.

Jos te kristityt väitätte, että teillä on moraalinne perustaksi jotain muuta kuin tunne, niin kuinka se valinnoissanne näkyy? Kertokaa esimerkkejä siitä, milloin olette pystyneet tekemään periaatteellisen teon, joka ei ole perustunut tunteeseen. En tiedä, onko tällaista mahdollisuutta tieteellisen tiedon perusteella edes olemassa, koska tunne liittyy olennaisesti tekoon, se motivoi teon tekemiseen.

Miksi luottaisin teidän moraalinne pysyvyyteen enemmän kuin jonkun muun?

Joskus kuulee kristittyjen väittävän, ettei ateisteilla ole moraalia.

Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Moraalille on yhteiskunnassa järkeenkäyvät perusteet, joita voi käsitellä myös tieteen taholta, ja esittää moraalinen käytös “kannattavana” toimintana. Mitä se onkin. Sikäli kun sillä tarkoitetaan käyttäytymistä, joka edistää yhteiskunnan toimivuutta, sopusointuisuutta ja yhteen pelaamista kaikkien yhteiseksi hyödyksi.

Sen sijaan jos mennään ihmisarvoon ja toimintaan joka pohjautuu sille että “jokainen on arvokas”, se vaatii vähän syvällisemmät perusteet kuin “yhteinen hyvä”. Koska kaikkien pitäminen “yhtä arvokkaina” nimenomaan ei ole “kannattavaa”, vaan saattaa olla jopa haitaksi yhteisölle, jossa kannattaisi panostaa lupaavimpiin yksilöihin.

Ihmisarvoon taas perustuu sellainen asia kuin lähimmäisenrakkaus, joka on ihmisen rakastamista ja kunnioittamista omana itsenään, riippumatta siitä millainen panos tällä ihmisellä on annettavana yhteisölle.
Tätä saavat ateistit toteuttaa yhtä lailla kuin kristitytkin, ja pitäisikin. Mutta tässä on vaarana se, että jos tälle ei ole perusteita, joista itse pitää kiinni ja jonka pohjalta tietää toimivansa, tällaiset hienot periaatteet murentuvat hyvin pian kovan paikan tullen. Tilanteessa, jossa ne todella joutuvat testiin, ja jossa auttaminen ei enää tuokaan “hyvää mieltä”, vaan saattaa olla jopa itselle vaarallista tai epäedullista.

Kristitylle tämä perusta on siinä että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Ja jokaisen elämällä on tarkoitus.

Moraali ja lähimmäisenrakkaus eivät ole synonyymeja. Tämän vuoksi minua häiritsee kun puhutaan vain “moraalista” ikäänkuin se kattaisi kaiken “hyvän”, “oikean”, “hyväksyttävän” ja “kannatettavan” toiminnan. Moraali voidaan perustella tieteellisesti ja järjellisesti. Ihmisarvoa ei. Tästä on puhuttu täällä paljonkin…

Mutta ei se sinänsä väärin ole, tämän termin käyttö. Moraalissa on vain silloin sellaisia ulottuvuuksia, joille ei löydy varsinaista järkiperustaa, jonka voisi selittää ja perustella tieteellisesti…

Täällä on tästä aiheesta puhuttu niin paljon, että joku vanhakin ketju olisi varmaan löytynyt…

Ja toisaalta, uskonnollisilla perusteilla voidaan oikeuttaa millainen moraali tahansa.

Eikä tarvitse edes mennä muihin uskontoihin kuin kristnuskoon. Toisaalla “kristillinen moraali” on aivan jotain muuta kuin täällä.

Kannattaa muistaa, että “kristillinen moraali” on eri asia kuin " kristittyjen moraali, joka ilmenee heidän teoissaan". Edellinen on normatiivinen asia, kun jälkimmäinen taas kuvaa vain sitä, miten kristityt pystyvät noudattamaan kristillistä moraalia.

Kristillistä moraalia ei voi arvioida kristittyjen tekojen perustalta, koska kristillinen moraali ei alun perinkään perustu siihen.

[quote=“Atte, post:4, topic:2007”]Ja toisaalta, uskonnollisilla perusteilla voidaan oikeuttaa millainen moraali tahansa.

Eikä tarvitse edes mennä muihin uskontoihin kuin kristnuskoon. Toisaalla “kristillinen moraali” on aivan jotain muuta kuin täällä.[/quote]
Ei voida.

[quote=“NORTON, post:5, topic:2007”]Kannattaa muistaa, että “kristillinen moraali” on eri asia kuin " kristittyjen moraali, joka ilmenee heidän teoissaan". Edellinen on normatiivinen asia, kun jälkimmäinen taas kuvaa vain sitä, miten kristityt pystyvät noudattamaan kristillistä moraalia.

Kristillistä moraalia ei voi arvioida kristittyjen tekojen perustalta, koska kristillinen moraali ei alun perinkään perustu siihen.[/quote]
Miten kristillinen moraali sitten ilmenee, jos ei kristittyjen ja heidän opetustensa kautta?

Miten määritellään “kristillinen moraali”, kun eri kirkot, jopa katkaiset yhteistyöyhteydet moraalikysymysten takia.
Miten mitataan, kummalla kirkolla tällöin on se oikea “kristillinen moraali” tässä riitakysymyksessä?

[quote=“Atte, post:7, topic:2007”]Miten kristillinen moraali sitten ilmenee, jos ei kristittyjen ja heidän opetustensa kautta?

Miten määritellään “kristillinen moraali”, kun eri kirkot, jopa katkaiset yhteistyöyhteydet moraalikysymysten takia.
Miten mitataan, kummalla kirkolla tällöin on se oikea “kristillinen moraali” tässä riitakysymyksessä?[/quote]asia on hyvin samanlainen kuin vaikkapa sinun moraalisi kanssa. On se moraali, jonka mukaan sinun mukaasi pitäisi toimia, ja sitten se, mitä sinä konkreettisesti teet. Nämä eivät aina kohtaa. Ei edes siinä tapauksessa, jos olisi selvää, miten tulisi toimia. Toki tilanne on sitten vielä hankalampi, jos siitä ei ole varmuutta. Kristillinen moraali ei anna moniinkaan asioihin mitään selkeitä ja yksiselitteisiä ohjeita.

Ymmärtääkseni aika laajasti hyväksytty näkemys on, ettei ole olemassa yhtä tarkasti määriteltyä ja kaikkialla hyväksyttä kristillistä moraalioppia sen enempää kuin yhtä tarkasti määriteltyä ja kaikkialla hyväksyttyä uskonoppiakaan. Jos ja kun tämä on keskustelun lähtökohta, niin kenenkään (paitsi ehkä paavin) ei kannata yrittää vastata koko kristikunnan puolesta. Itselleni riittää, että yritän vastata omasta puolestani.

Joskus kuulee kristittyjen väittävän, ettei ateisteilla ole moraalia.

Minä en väitä noin.

... koska en ateistina usko tahdon valintoihin, en pidä mielekkäänä vierittää vastuuta tuhoavista teoista yksilöille.

On kyllä raju näkemys. Edellisestä vastauksestani huolimatta tämä vaikuttaa minusta täysin moraalittomalta nihilismiltä.

Jos kristitty ostaa lomamatkan eikä lahjoita lomamatkan rahoja suuressa hädässä olevalle ja sillä tavalla hylkää kärsivän ihmisen, niin en minä usko, että kristitty uskoo yhtäläiseen ihmisarvoon tai yleensä ihmisen arvoon (en usko minäkään). Pidän naurettavana, että sama kristitty, joka ei sijoita rahojaan kärsiville vaan omaan hyvään, huokailee samaan aikaan aborttien pahuutta, vaikka aborttiin liittyy monipolvinen kysymys siitä, mistä ihminen alkaa.

Okei, mutta asioita voi ajatella muiltakin kannoilta. Itse olen ajatellut tuota dilemmaa yleensä insentiivien kannalta. Moni ihminen tekee kovaa töitä saadakseen elämiskulujen ohella säästettyä rahaa vaikkapa lomamatkaan. Ilman tuota itsekästä palkintoa ja muutakin omaa etua hän ei saisi motivoitua itseään yhtä tuottavaan työhön. Olisiko se sitten ihmiskunnan kannalta parempi ratkaisu, että kaikki pelaisivat päivät pitkät noppaa ja olisivat yhtä kurjia ja köyhiä? Minusta ei. Ja toisekseen ei ole ollenkaan itsestään selvää, mikä olisi paras tapa vähentää kurjuutta maailmassa.

Kertokaa esimerkkejä siitä, milloin olette pystyneet tekemään periaatteellisen teon, joka ei ole perustunut tunteeseen. En tiedä, onko tällaista mahdollisuutta tieteellisen tiedon perusteella edes olemassa, koska tunne liittyy olennaisesti tekoon, se motivoi teon tekemiseen.

Olen ihan samoilla linjoilla siinä, ettei tunteita voi täysin erottaa pois moraalisista teoista ja valinnoista.

Miksi luottaisin teidän moraalinne pysyvyyteen enemmän kuin jonkun muun?

Joka tapauksessa joudut viime kädessä itse tekemään valintasi, mihin luotat ja mihin et.

Ja sitten jotkut ylistää kristillisen moraalin ylivertaisuutta ! Kun sellaista ei siis ole edes olemassa. Ja mikä on perustana sellaiselle, jota ei ole olemassakaan tai joka voi olla mitä tahansa.

^ Se että moraaliopin kokonaisuuden tarkasta esityksestä ei ole yksimielisyyttä, ei vielä ole ihan sama asia kuin että koko asiaa ei olisi olemassakaan tai että se voisi olla mitä tahansa.

Kristillisen moraalin käytäntö toteutui Jeesuksessa.

[quote=“Atte, post:10, topic:2007”]Ja sitten jotkut ylistää kristillisen moraalin ylivertaisuutta ! Kun sellaista ei siis ole edes olemassa. Ja mikä on perustana sellaiselle, jota ei ole olemassakaan tai joka voi olla mitä tahansa.[/quote]näin tässä nyt sitten kävi, että sinä onnistuit osoittamaan kristillisen moraalin mielettömyyden. Ei kai tässä ole enää muuta vaihtoehtoa kuin alkaa ateistiksi!

Pari huomiota, vaikka asiasta on keskusteltu monessa ketjussa aikaisemmin.
-Kristillinen moraali ei ole sama asia kuin kristittyjen moraali. Toki näiden asioiden välillä on yhteys, mutta yksilöllinen vaihtelu on yhtä suurta kristittyjen keskuudessa kuin kaikkien muidenkin ihmisten. Toinen asia on se, että nimellisesti kristityt ihmiset ovat hyvin eritavoin sitoutuneita uskontonsa opetukseen. Kolmas asia on se, että kristillisen opetuksen kenttä on hyvin segregoitunut. Sateenkaari-messusta ja city-seurakunnasta löydät hieman erilaista opetusta. Tästä tullaan siihen, että
-Demografisella tasolla kristillisen moraalin tarkastelu on erittäin vaikeaa, koska tutkija joutuisi ottamaan kantaa siihen, mikä on oikeaa ja mikä väärää kristillistä opetusta.
-Henkilökohtaisella tasolla on kuitenkin aivan mielekästä tutkia ja tarkastella evankeliumien ja katekismuksien opetuksia ja hahmottaa suuret linjat kristillisen kirkon opetuksessa. Se, että toisin opettavia ryhmiä ja toisin käyttäytyviä ihmisiä löytyy, ei mitenkään riitä johtamaan sellaiseen tietoteoreettiseen nihilismiin, jonka mukaan minkäänlaista yhteenvetoa opetuksesta ei edes teoriassa ole mahdollista muodostaa.

Esimerkiksi luterilaisen kirkon eettisestä opetuksesta pääsee varsin nopeasti perille lukemalla Lutherin Vähä Katekismuksen. Etiikan pohjan muodostavat kymmenen käskyä selityksineen, jotka laajentavat käskyjen käytön niiden välittömän kirjaimellisen merkityksen ulkopuolelle. Lopussa on huoneentaulut, eli kehotukset kullekin hoitaa työnsä ja asemansa kuuliaisesti ja rehellisesti. Lopuksi sanotaan kaikille yhteisesti: “Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Matt. 7: 12.”

Käytännön elämässä tämä merkitsee sitä, että pyrkii välttämään ihmisten tarkoituksellista loukkaamista, heistä pahan puhumista, välttää kaikkia epärehellisyyttä ja valehtelua ja yrittää pitää huolta avioliitostaan. Vaikkei näissä aina onnistuisi, niin on siinä kuitenkin muutama selkeä moraalinen normi, eikä näistä normeista suurta epäselvyyttä kristittyjen parissa ole.

Onko moraali parempaa kuin ateistien moraali? Siihen en osaa sanoa mitään, koska ateistejakin löytyy joka lähtöön ja kymmenen käskyn laki on luonnollinen laki. Jokainen tietää oman oikeutensa henkeen, omaisuuteen ja kunniaan. Osaako tästä johtaa myös lähimmäisen oikeuden, on sitten yksilöllinen asia. Kristitylle se on kuitenkin käsky.

[quote=“Willeh, post:14, topic:2007”]Kolmas asia on se, että kristillisen opetuksen kenttä on hyvin segregoitunut. Sateenkaari-messusta ja city-seurakunnasta löydät hieman erilaista opetusta. Tästä tullaan siihen, että
-Demografisella tasolla kristillisen moraalin tarkastelu on erittäin vaikeaa, koska tutkija joutuisi ottamaan kantaa siihen, mikä on oikeaa ja mikä väärää kristillistä opetusta.
-Henkilökohtaisella tasolla on kuitenkin aivan mielekästä tutkia ja tarkastella evankeliumien ja katekismuksien opetuksia ja hahmottaa suuret linjat kristillisen kirkon opetuksessa. Se, että toisin opettavia ryhmiä ja toisin käyttäytyviä ihmisiä löytyy, ei mitenkään riitä johtamaan sellaiseen tietoteoreettiseen nihilismiin, jonka mukaan minkäänlaista yhteenvetoa opetuksesta ei edes teoriassa ole mahdollista muodostaa.[/quote]
Olen kuullut joidenkin kristittyjen väittävät, että heillä on pysyvä yliluonnollinen pohja moraalilleen. Kuinka juuri siksi kristillinen moraali on ylivertainen.

Kuitenkin tuo kristillisen moraalin moninaisuus paljastaa sen, että ei mikään Jumalallinen perusta tai Pyhän Hengen vaikutus saa aikaan samaa moraalia kaikille kristityille. Jopa siinä mitassa tosiaan eroa on, että toiset kristilliset kirkot pitävät toisen moraaliopetusta niiin moraalittomana, että eivät voi olla tekemisissä toistensa kanssa.

Tietysti tuo voidaan kiertää sillä, että ihmiset ovat vajavaisia ja siitä johtuvat erot. Ihmiset eivät saa oikeaa moraalia Pyhältä Hengeltä, vaikka Pyhä Henki sellaista antaisikin. Koska siis ihmiset ovat vajavaisia.

Tuosta seuraakin se, että kukaan ei voi tietää, mikä kristillisessä moraalissa on sitä vajavaisuutta, mikä aitoa. Itse kukin poimii vain kirsikat oman korvasyyhyn mukaan…

Ei kristillinen moraali ole sisällöltään ensisijassa Pyhän Hengen ilmoittamaa, vaan Kristuksen, apostolien ja profeettojen, sikäli kuin kyse ei ole kaikille ihmisille luontaisesta oikean ja väärän tajusta. Pyhä Henki inspiroi kyllä uskovaa toimimaan oikein, mutta ei ilmoita uusia normeja. Jotkut vanhoillislestadiolaiset eivät edusta mitään valtavirtaa kristinuskossa.

Teet virheen suuruusluokissa kun vetoat siihen, että “toiset kristilliset kirkot pitävät toisen moraaliopetusta niiin moraalittomana, että eivät voi olla tekemisissä toistensa kanssa”. Jos jostakin homokysymyksestä on Moskovan patriarkaatin ja Suomen ev. lut. kirkon välillä erimielisyyksiä, niin ei se tarkoita, ettei kristityillä ylipäätään olisi mitään yhteistä moraalissaan.

Siitä että on olemassa erilaisia tulkintoja, ei seuraa ettei näitä tulkintoja voisi arvioida mitenkään. Sitä paitsi erilaisista tulkinnoista huolimatta kristityt varsin laajalti jakavat varsin laajan yhteisen perustan moraalissaan esimerkiksi siinä mitä tulee hengen, omaisuuden, kunnian ja aviopuolison kunnioittamiseen.

Teistin on helpompi perustella etiikkansa muuttumattomat periaatteet kuin ateistin. Sitä mikä on ylivertaista toiseen nähden on vaikea kenenkään objektiivisesti arvioida.

Tuota “etiikan muuttumattomia periaatteita” on kyllä vaikea tajuta, kun samojen muuttumattomien periaatteiden pohjalta toinen kirkkokunta kehottaa tekemään täysin päinvastaista kuin toinen.

Eli vaikka kovin kehuskellaan kristillisen moraalin objektiivisuudella, on kristitynkin moraali lopulta subjektiivista.

[quote=“Atte, post:17, topic:2007”]Tuota “etiikan muuttumattomia periaatteita” on kyllä vaikea tajuta, kun samojen muuttumattomien periaatteiden pohjalta toinen kirkkokunta kehottaa tekemään täysin päinvastaista kuin toinen.

Eli vaikka kovin kehuskellaan kristillisen moraalin objektiivisuudella, on kristitynkin moraali lopulta subjektiivista.[/quote]Nyt sitten vähän konkretiaa peliin. Kehottaako joku merkittävä kristillinen ryhmittymä esimerkiksi tappamaan luopioita, käymään vieraissa tai varastamaan?

No esimerkiksi jotkut Afriikan isot kirkot ovat sitä mieltä, että pitkä vankeusrangaistus ei ole riittävä rangaistus homoudesta. Ja täällä jotkut järjestävät sateenkaarimessuja…

Sen sijaan kristillisessä Euroopassa homoudesta ei rangaista lainkaan. Näetkö tässä mitään yhteyttä kristinuskon ja kullakin alueella vallitsevan moraalin ja siitä seuraavan rangaistuskäytännön välilä?